Etelässä asuinkortteerit on vähä eritasosia mitä Suomessa. Mutta hyvin siellä nukuttiin ja onnistu tehä mutakakkua ja turkinpippurijätskiä (poikien tuliaiskarkeista). Oli muute hyvää! Lomalla ei kannata tinkiä ruuasta, niinku ei arjessakaan. Me syötiin kyllä hyvin. Ja oikeesti terveellisesti. Jugurtti-hedelmäbaarit oli mun ja Annin suosiossa. Eipä taidettu olla kertaakaa jäätelöbaarin asiakkaina. Niin ja sitten miten se itse tehty ruoka voikaan olla niin hyvää. Tehtiin muutamaa päivää poikkeuksetta itse ruokaa. Kun katos toi Espanjalainen päivärytmi on vähän eri ku suomalaisella. Sillon ku meillä oli nälkä niin ravintoloiden keittiöt oli kiinni. Lopulta ravintoloiden etsinnän jälkeen päädyttiin kauppaan ja omat kokkailut maistui! Niin ja pitihän sitä illallakin yhdessä jotain syödä ku iltaa istuttiin. Yhtenä iltana siis tätä mutaa ja jätskiä!
Iltavalaistuksessa kaupunki oli ihanan tunnelmallinen. Kierreltii katuja ja käytiin yhessä kirkossakin. On ne niin hienoja noi rakennukset. Mä tein muutamia tuliaisostoksia. Lähinnä itselle vaan :)
Mukava ku lomaa oli sen pituisesti että ehti viettää kaupunkipäiviä ja sitten maaseutupäiviä. Vuokrattiin siis autot muutamaksi päiväksi. Minä jouduin rattiin ku ei muut halunnut ajaa. Oli itseasiassa kiva ajaa. Ei tullu matkapahoinvointia ja mikä ehkä parasta, mä en voinu ottaa liikaa valokuvia. Minusta ku ne maisemat oli niin huigeen hienoja nii oisin räpsiny koko ajan kuvia. Auton ratissa mä sain vaa fiilistellä. Se oli kivaa. Ja se oli kivaa ku pysähtyi aina johonkin mutkaan kattomaan maisemia ja ottamaan kuvia. Sitä ku vaa näkee tätä maailmaa kameran linssin lävitse niin joskus tekee kipeää ku ei voi ottaa kuvaa. Mut sit toisaalta hyvä joskus olla ottamatta kuvia.
Kuvia on mukava kattoo jälkeen päin. Ja ite pääsee siihen fiilikseen sit takas. Mut parastahan se on siellä paikan päällä. Ja lomalla on hyvä olla vaa. Olla turistina.
Toi pyöräilevä poika oli iha paras. Ermo kyseli neuvoa kauppaan nii kaveri jonkin aikaa viittoi ja selitti espanjaksi. Ja kohta se sano et lähtee pyörällä näyttämään meille tietä. Espanjalaiset oli semmosia auttavaisia. Ne hymyili ja oli tosi ystävällisiä.
Minulle loma on sitä ku on täysin eri ympäristössä. Siellä ei mieti tekemättömiä töitä ja tehtäviä. Sitä vaan on ja kokee sitä ympäristöä. Noukkii suoraa hedelmäpuista välipalaa ja fiilistelee vuorenrinteillä . Tuli tässä mieleen et mä oon pitäny aika pitkälti opiskeluaikana viikonloput vapaana. Ja luulempa et siks mä oon jaksanu painaa pitkiä opiskelupäiviä. Ku arkiviikon katkaisee totaallisesti jollain muulla tekemisellä ku mitä arjessa on. Ne viikonloput on niinku pikkulomia arjessa. Sitä paisti mä haaveilen edelleen neliviikkoisesta työviikosta. Että vois perjantaina puolilta päivin pakata kimpsut ja kampsut, lähtee mökille.
Dyykkarit oli näkyvä osa katuelämää. Niillä oli iso kori tarakalla. En tiiä olikohan siellä metali jotenkin arvokasta ku ne keräs kaikkee metallia. Sohvista lastenrattaitaisiin oli tarjolla. Eniten näkyi jotain jääkaapin taustaritilöitä pyörän tarakalla.
Reissukavereista nuorimmainen. Luukakselle rantapäivä oli varmasti parhain. Kyllä minäkin tykkäsin ku hiekkaa oli varpaitten välissä ja hellehattu silmillä makoili viltillä ja luki kirjaa. Ja kävin minä heittämässä talviturkinkin välimereen.
