Se on yks sekuntti. Aurinko pilkistää kerrostalojen välistä. Paras hetki illasta. Eilen en ehtiny töitten jälkeen vielä aukaista gradutiedostoa. Niin hieno valo. Monta kertaa on jääny ottamatta kuva. Sitä valoa vaa jää ihmettelemään, eikä ehi ottaa kuvaa. Eikä varsinkaan ehdi siivota.
Monesti sillon meillä on kämpillä teehetki. Keittönpöydän ääressä mainokset luetaan tarkkaan.
Mitä lähemmäksi kesää mennään niin sitä hienompia iltoja tulee. Valoisia.
Mä oon niin valon lapsi, että juoksen auringonnousujen ja -laskujen, revontulien ja kuutamon perässä. Kohta sitä käydään aina katsomassa yöttömiä öitä Ounasvaaralla Sky hotellin päällä. Viime kesää ku muistelee niin tulee vaa ikävä kuplaa. Sitä vapautta.
No comments:
Post a Comment