Input output
yllärivieraita
Se on niin merkityksellinen tunne, jatkaa ystävien kanssa siitä mihin edellisen kerran on jääty. Kahvikupposen ääressä vaihtaa ajatus jos toinenkin, ja toinen tovi pitää sadetta räystään alla. Karua kuin se on, lähteä pitää jotta tulla voi toistekkin. Voimahaliksi arkeen rutistuksen vaihdoimme. Hyvää on hyvä odottaa. Näillä eväillä.
Vapauttavaa
Akateemisuus lisää vapautta ja vastuuta. Ehkä vaihtovuosi vapautti, koska tunnen nyt vasta käyttäväni vapautta oikein. Osallistun itsevarmana luennoille, en vain siksi että se kuuluisi opintoihin, vaan ne kiinnostavat minua. Käyn liian usein kahvilla, jossa tapaan mielenkiintoisia kasvoja. En muistanutkaan miltä tuntuu nähdä uusia ja vanhoja kasvoja. Se niin syksyyn kuuluu.
Purkki tolkulla kannettiin maitoa kaupasta, maailman parasta pannukakkua odotellessa, on mulla muuten hyvä kämppis
häähumua ja laatuaikaa
Hymy herkässä. Posket kipeinä. Saivat onnelliset toisensa. Leikin veljen avekkia. Vapauttavaa.
Miltä se oikeasti tuntuisi? Toinen veli arveli, ettei pikkusisko avecia taida huolia. Minä en vieraskirjaan sukunimeä kylvä.
Laatuaikaa nuotion äärellä turinoitiin ja tornista tulevaisuuteen tähyiltiin. Hiluxin kuljettajan kera turinointi minulle paljon merkitsee. Häirikkötekijöistä viis.
Syysaurinko saa arjen hehkumaan
Vuosi ja kaksi kuukautta on varsin pitkä aika olla jostain paikasta poissa. Paluumuuttajana ihmisten kohtaaminen on yllättävän mukavaa. Jaettu ilo on kaksinkertainen. Tunnen lämpöä sydämmellä, energiat kimpoavat ihmisten välillä. On vapaus tuntea ja olla sellainen kuin on.
Hymyillään kilpaa syysauringon kanssa!
Subscribe to:
Posts (Atom)