Ennan talolla on aina Joulu

On paikkoja, jossa aika pysähtyy. Seinällä tikittää kello, ja tuli rätisee uunissa. Sillä on väliä lämmitetäänkö glögi sähkö- vai puuhellalla. Ainakin sen jälkeen kun on kokemusta jälkimmäisestä. Ennen elämä on ollut yksinkertaista. On haettu vesi kaivolta, puita liiteristä, lämmitetty taloa ja ruokaa. Ennalla se on semmonen elämäntapa mihin moni ei pystyis. Moni semmosesta haaveilee. Yksi niistä on tässä. Hirsitaloissa vaan asuu semmonen henki, siitä mä tykkään. Ja siihen ku liittyy ne halkopinot ja vedenhaku ja uunin lämmitys. Ja pitkät pirtinpenkit.

Luin muuten lomalla Antti Hyryn Uuni kirjaa. Suosittelen.

Pakkaspäivä

Pakkaspäivänä ei näkynyt aurinkoa. Koskenrannassa kaikki oli harmaata.
Löysin lumikiteitä autiotalon ikkunoista. Huurretta koivun rungossa ja männyn neulasissa.

Tykkään talvesta. Näistä pakkaspäivistäkin kun saa pukea lämpimästi ja liukastella huopikkailla.

Omahetki

Koivun ja mustaherukanlehtiä.
Lämmin kylpy
Raikas hedelmäsmoothie
Rentouttava Goldmund

Perjantai-illan vohvelit

Vohvelit (gluteeniton)

1,5 kuppia tattarijauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

ripaus suolaa

ripaus kanelia

2 munaa

2 rkl sokeria

1 kuppi maitoa

1/4 kuppi vettä

1 kuppi maistamatonta jugurttia/rahkaa

1/2 kuppi sulatettua voita

Käytä paistamiseen juoksevaa tai pehmeää voita.

Tarjoa  lämpimät vohvelit hunajan kanssa ja ota kuppi kuumaa kaakaota.


 alkuperäinen resepti instagramista @glutenfreedivas

Olinko minä joskus sanonut etten tykkää tattarista? Täytyy perua ne sanat. Tattari on nykyisin mun herkkua. Nämäkin meni suorilta käsin paistajan suihin :) oli ainakin melkeen parempia ku tavalliset vohvelit.

Vohveleiden paistaminen tuo aina lapsuuden koti-illat mieleen. Kätevä keino lievittää koti-ikävää, tai nostattaa sitä.

Arki ja maanantai

Viikonloppuna olin ystävän luona yökylässä. Tuo mukavaa vaihtelua ku käy lähellä asuvan kaverin luona yökylässä. Vaikkakin päivät hengailin omalla kämpällä. Lauralla oli nyt vuorostaan siskoja yökylässä ja olihan meillä yhteisiäkin kavereita päiväkylässä. On se vaan niin luksusta ku on iso kämppä missä mahtuu vieraitaan pitämään. Toista se oli ahkis kämpässä. Vaikka kyllä meillä sielläkin kävi vieraita. Se on mukavaa kukkua aamutunneille siskonpedillä ja parantaa maailmaa, aamulla torkkua peiton alla ja sillon ku ei itse emännöi, saa nousta valmiille aamiaiselle. Voisin lähteä useamminkin yökylään.

Maanantaina alkoi arki. Tai oikeastaan jo sunnuntaina. Mulla vissiin laukesi jonkinasteen stressi, tulin kipeäksi. Flunssaa ja kuumekkin nousi. Ei ihme semmosen haastatteluprosessin jälkeen. Haastatteluissa kun joutuu antamaan itsestä kaikkensa.

Kotona oon parannellu itseäni ja tehnyt omia projekteja eteenpäin sen minkä jaksanut. Uunipuuro on helppoa ruokaa kun ei jaksais kokata. Riisit annostelee vuokaan, upottaa veteen ja kermaan. Hyppysellinen suolaa ja uuniin 180asteeseen. Ja tunnin päästä puuro on jo paremmissa suissa. Se vaan on niin hyvää! Johtuukohan se siitä et se on niin jouluisen tuntuista? Ja makuista!

Pyhäinpäivän tunnelmia

 

Näyttelyn lopettajaiset

Näyttelyn pitämisessä palkitsevaa on kuulla kommenttia. Ne kaikki rohkaisee jatkamaan. Ja te kaikki ystävät jotka olitte paikalla. Olin niin otettu. En kauheasti huutele omista tekemisistä kavereille joka ovat toista alaa kuin itse. Sitä jotenkin ajattelee että ei niitä kiinnosta. Mut kyllä niitä näyttää kiinnostavan ku kaverit saapuivat sankoinjoukoin, kukkien kera paikalle.

Läksiäiset

Todellisia lappilaisia makuja hyvässä seurassa. Niitä ne oli. Ei tarvinnut taaskaan pettyä. Poro on niin hyvää. Ja visualisteille ulkoasu on puoli ruokaa. Joskus harvoin voi nauttia tämmöistä herkkua. Oli Nilin synttäritarjous. Ja meille Hannan läksiäiset. Vaikka ei sitä vieläkään tajua. Onneks on fb, ja whatsapp ja Skype ja koko etätyöskentelyn ihmeellinen maailma. Se toimii.

Lokakuun tiistai

Lokakuun haikeutta lievittääkseen, yhdessä tekemistä, suunnitelmia tulevan varalle, maistuvaa ruokaa ja tuoksuvia kukkia. Tämä lokakuu tuntuu lähtemiseltä. Yksi lähtee.

Vieraskirjasta poimittu "Suuria ajatuksia ja muutama kyynelkin." <3 br="">

Siemennäkkäri

Kun on viljattomalla ruokavaliolla, leivätkin tulee itse leivottua. Ja ihana kun netistä löytää herkullisia leipäohjeita viljavapaanakin. Tässä taas yksi resepti siskoni Annin Kanelinkukkia-blogista.
 

Viljaton siemennäkkileipä (gluteeniton)3 pellillistä

4 dl auringonkukan siemeniä
4 dl seesamin siemeniä
1,5 dl  mantelijauhetta

1rkl psylliumjauhetta
3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita tai kvinoahiutaleita
2 dl pellavan siemeniä
2 dl kurpitsan siemeniä
2 tl suolaa
12 dl kylmää vettä

Sekoita kaikki aineet ja anna turvota noin puoli tuntia. Levitä taikina kolmelle uunipellille leivinpaperin päälle tasaisesti. Laita kaikki pellit uuniin yhtäaikaa, 180 C kiertoilmauunissa n. 20 min. Sitten leikkaa pizzaleikkurilla pellillä näkkärinpalat sopiviksi. Paista edelleen n. 20 min (yhteensä siis 40 min). Voit jatkaa paistamista jos haluat näkkäristä ihan kuivaa tai ottaa aikaisemmin jos haluat pehmeämpää.

Näistä näkkäreistä riittää energiaa lokakuun sateisiin!

Aamunkajossa

Voisiko paremmin päivä alkaakkaan?

Arkista ja juhlavaa aamupöperöä

 Ja paljon kirjoja. Luettavaa ja paljon kirjotettavaa.

Leipä miehen tiellä pitää -naisenkin

Itse leivottu. Siemenleipä. Sisältää kauraa, mutta muuten viljaton.

Nam. Pitäis varmaan ensi kerralla mitata ainekset että sais toisenkin kerran yhtä hyvää. Ja tietenkin te saisitte myös ohjeen.

Pakkas piknikillä

Alkuviikko täällä ihasteltiin ensilunta.  Kaikki jakoivat somessa ihastuttavia lumikuvia. Tuntu et ei ne kuvat riitä, koneen ääreltä piti lähtee ulos, asutaanhan me tässä parhaalla paikalla. Naapurin Minna sopivasti pyysi joenranta pystykahveille. Termariin teetä ja suklaata mukaan.

Ei turhaan ensilumi  ja talvisää houkutellu ulos. Talvellakin voi käydä piknikillä.

Solarigrafia

Minulla oli solarigrafia valottumassa helmikuusta lokakuuhun. Käytännössä laitoin pimeässä mustaan filmipurkkiin reijän, ja purkin sisälle valokuvapaperin.ja suljen sen pimeässä. Kiinnitin purkin koulun parvekkeelle, siten että siihen paistaa aurinko mahdollisemman kauan.

Valokuvapaperille aurinko on piirtänyt viivoja. laskuja ja nousuja. Näkee kuinka korkealla ja matalalla aurinko on ollut tuona aikana.

Ennan talolla

 Oma tupa ja perunamaa, siihen unelmaan voisi lisätä leivinuuni ja kanat. Ei hirvitalokaan paha olisi. Enna se on taitava kisälli, päivässä oppi monta asiaa hirsitalosta ja elämästä.