Pimeyttä vastaan
Asua paikassa, josta monet vain unelmoi.
Uusi ystävä ja omenia
Hulluna sieniin
Metsäretket vaan tahtoo muuttua sieniretkiksi. Ei tarvitse tyhjin käsin tulla metsästä kotiin.
Lenkille lähtiessä täytyy päättää että nyt en jää sieniä poimimaan.Mutta mikäs sen parempaa ku syödä sitten talvella omia sieniä. Oon laittanu osan sienistä pakkaseen, suurimman osan haperoista oon kuivattanut. Pakkaseen ku pitäis vielä saada ne puolukatkin säilöttyä. Onneks meillä on alakerrassa oikea kylmäkellari niin saa sinnekkin. Rouskuja oon säilönny etiikkaan ja suurimmasta osasta oon tehny suolasieniä. Niistä sit sienisalaattia. Kuivatut haperot vaa turvottaa vedessä ja laittaa ruuan sekaan. Mä oon käyttäny niitä ihamurekkeeseen, munakkaan sekaan tai piirakkaan. Sienissä on paljon hyviä hivenaineita. Kerman ja pekonin, kesäkurpitsan kanssa sopii tosi hyvin.
Niin, ja tänä vuonna on ollut ennätysmäärä tatteja. En muista että oisin näin paljon tatteja löytäny. Tatit on niin hyviä pannulla paistettuna. Laitoin mä vähän pakkaseenkin niin vois tehä tattimuhennosta vaikka kalan tai muun lihan kanssa. Tatteja on helppo kerätä kun ne tunnistaa lakin alta pilleistä. Ja ne on kaikki syötäviä, joskaan kaikki ei niin hyviä.
Ja haperot ja rouskut on helttasieniä. Ne erottaa siitä ku haperosta lähtee lakin pintakelmu irti ja rouskujen heltoista tulee valkoista nestettä. Haperot on syötäviä sellaisinaan, rouskut täytyy ryöpätä eli keittää muutaman kerran 5-10min. Ja rouskuja ei kannata pakastaa, paremmin säilyy suola- tai etiikkaliemessä.
Tuntee ittesä jo melkeen mummoksi ku hamstraa kaikkee mitä luonnosta saa.
Kesä oli ja tulee takaisin.
Mökillä oli kesä. Kesä oli mökillä.
Jäi muistoja makeita. Makeat muistot jäi.
Arkea mun
Silloin alkaa kesä. Uuden alku.
Rollohallissa polttarikemut
Seinäkiipeilyä. Oli muute kädet ja reidet hapoilla. Mutta kukaan ei tippu seinästä vaikka ei ollu valjaita. Allekirjoittanut tais olla pisimpään seinällä, ei luonne antanu periksi hypytä alas. Tulin sit samaa reittiä takas. Mitä pitemmälle seinää kiipesi, sitä haasteellisemmaksi se tuli.
Ja sit oli tollanne liani. Oli kyl hauska keikkua. Ja sit tasapainoilua.
Pomppu esteitä. Toi patja oli semmonen vähä niinku trampoliini. Oli kiva hyppiä esteitten ylitse. Ja sit oli trampoliini ja hyppypaikka superlooni kuutioihin. Tuntu hurjalta hypätä sellaseen, mut se oli sit iha pehmee. Me saatiin vähä erityistä kohtelua. Ku saatiin mennä kaikki sinne pomppimaan ku säännöissä on että yksi kerrallaan.
Mehän puettiin Suville hame, mut Suvi aina näppärästi otti sen pois jos se vauhtia hidasti. Ja sit taas vetäsi päälle. Niin ja pitihän se käydä sit vielä hopplopin puolella.
Olihan meillä kivaa. Kierreltii siis päivällä Ingan ja Titan kans kirppareilla ja löydettiin hauskat vaatteet Suville Suville etittiin hopean väristä mekkoa. Silverin väristä. Mentiin sit hakemaan Suvia. Mä puhuin Viroa. Ja puettiin kanssa Suville vaatteet. Ei kerrottu minne ollaan menossa nii Suvihan arvasi et ollaan menossa Rollohalliin. Onneks arvas, ei oltais ilman Suvin apua osattu paikan päälle.
Suvin sulhasella on monta lempinimeä, sanotaan Silmuksi, helmi simpukaksi... Niimpä käytiin sit Helmi Simpukassa, huoltoasemalla. Suvin piti kysellä Helmi Simpukan kolme parasta ominaisuutta. Ja yllätys yllätys ne kuvas hyvin suhlasta.
Mentiin sit yhelle mökille missä ollaan oltu monta kertaa kavereitten kans. Itse asiassa taitaa olla Suvin serkun mökki. Sussu ja Anni oli menny aikasemmin mökille laittamaan ruokaa. Oli kyllä niin hyvää kesäkurpitsamunakoisopizzaa. Aijjaij. Ite oon tehny sitä vuokaruokana mut passas tosi hyvin pizzaksi.Jälkkäriksi tehtiin sit hedelmäsalaattia. Aateltiin et tehhään syömisistäkin morsiammen näköiset. Suvi kun ei tykkää mistään suklaasta tai muusta makeesta. Passas hyvin munkin ruokavalioon. Oli muutenkin kiva viettää aikaa yhdessä ja syödä hyvin. Liian harvoin tulee pidettyä tollasia tyttöjen iltoja.
Tietenkin saunottiin ja paljuiltiin paljussa. Ja vielä illan lopuksi Suvi sai laventelijalkahieronnan. Mä löysin netistä semmoset ohjeita vaimolle. Askarreltiin siitä Suville kortti muistoksi polttareista. Ja annettiin mm. silkkinauha. Ohjeissa oli, mm. että vaimon täytyy levätä ja valmistautua kun mies tulee töistä kotiin. Kehotettiin laittamaan silkkinauha hiuksiin.
Tykkäsin ainaki ite ja näytti et Suvikin tykkäs illasta.
Valoisat illat
Monesti sillon meillä on kämpillä teehetki. Keittönpöydän ääressä mainokset luetaan tarkkaan.
Mä oon niin valon lapsi, että juoksen auringonnousujen ja -laskujen, revontulien ja kuutamon perässä. Kohta sitä käydään aina katsomassa yöttömiä öitä Ounasvaaralla Sky hotellin päällä. Viime kesää ku muistelee niin tulee vaa ikävä kuplaa. Sitä vapautta.
Arjen vastakohta -LOMA
Etelässä asuinkortteerit on vähä eritasosia mitä Suomessa. Mutta hyvin siellä nukuttiin ja onnistu tehä mutakakkua ja turkinpippurijätskiä (poikien tuliaiskarkeista). Oli muute hyvää! Lomalla ei kannata tinkiä ruuasta, niinku ei arjessakaan. Me syötiin kyllä hyvin. Ja oikeesti terveellisesti. Jugurtti-hedelmäbaarit oli mun ja Annin suosiossa. Eipä taidettu olla kertaakaa jäätelöbaarin asiakkaina. Niin ja sitten miten se itse tehty ruoka voikaan olla niin hyvää. Tehtiin muutamaa päivää poikkeuksetta itse ruokaa. Kun katos toi Espanjalainen päivärytmi on vähän eri ku suomalaisella. Sillon ku meillä oli nälkä niin ravintoloiden keittiöt oli kiinni. Lopulta ravintoloiden etsinnän jälkeen päädyttiin kauppaan ja omat kokkailut maistui! Niin ja pitihän sitä illallakin yhdessä jotain syödä ku iltaa istuttiin. Yhtenä iltana siis tätä mutaa ja jätskiä!
Iltavalaistuksessa kaupunki oli ihanan tunnelmallinen. Kierreltii katuja ja käytiin yhessä kirkossakin. On ne niin hienoja noi rakennukset. Mä tein muutamia tuliaisostoksia. Lähinnä itselle vaan :)
Mukava ku lomaa oli sen pituisesti että ehti viettää kaupunkipäiviä ja sitten maaseutupäiviä. Vuokrattiin siis autot muutamaksi päiväksi. Minä jouduin rattiin ku ei muut halunnut ajaa. Oli itseasiassa kiva ajaa. Ei tullu matkapahoinvointia ja mikä ehkä parasta, mä en voinu ottaa liikaa valokuvia. Minusta ku ne maisemat oli niin huigeen hienoja nii oisin räpsiny koko ajan kuvia. Auton ratissa mä sain vaa fiilistellä. Se oli kivaa. Ja se oli kivaa ku pysähtyi aina johonkin mutkaan kattomaan maisemia ja ottamaan kuvia. Sitä ku vaa näkee tätä maailmaa kameran linssin lävitse niin joskus tekee kipeää ku ei voi ottaa kuvaa. Mut sit toisaalta hyvä joskus olla ottamatta kuvia.
Kuvia on mukava kattoo jälkeen päin. Ja ite pääsee siihen fiilikseen sit takas. Mut parastahan se on siellä paikan päällä. Ja lomalla on hyvä olla vaa. Olla turistina.
Toi pyöräilevä poika oli iha paras. Ermo kyseli neuvoa kauppaan nii kaveri jonkin aikaa viittoi ja selitti espanjaksi. Ja kohta se sano et lähtee pyörällä näyttämään meille tietä. Espanjalaiset oli semmosia auttavaisia. Ne hymyili ja oli tosi ystävällisiä.
Minulle loma on sitä ku on täysin eri ympäristössä. Siellä ei mieti tekemättömiä töitä ja tehtäviä. Sitä vaan on ja kokee sitä ympäristöä. Noukkii suoraa hedelmäpuista välipalaa ja fiilistelee vuorenrinteillä . Tuli tässä mieleen et mä oon pitäny aika pitkälti opiskeluaikana viikonloput vapaana. Ja luulempa et siks mä oon jaksanu painaa pitkiä opiskelupäiviä. Ku arkiviikon katkaisee totaallisesti jollain muulla tekemisellä ku mitä arjessa on. Ne viikonloput on niinku pikkulomia arjessa. Sitä paisti mä haaveilen edelleen neliviikkoisesta työviikosta. Että vois perjantaina puolilta päivin pakata kimpsut ja kampsut, lähtee mökille.
Dyykkarit oli näkyvä osa katuelämää. Niillä oli iso kori tarakalla. En tiiä olikohan siellä metali jotenkin arvokasta ku ne keräs kaikkee metallia. Sohvista lastenrattaitaisiin oli tarjolla. Eniten näkyi jotain jääkaapin taustaritilöitä pyörän tarakalla.
Reissukavereista nuorimmainen. Luukakselle rantapäivä oli varmasti parhain. Kyllä minäkin tykkäsin ku hiekkaa oli varpaitten välissä ja hellehattu silmillä makoili viltillä ja luki kirjaa. Ja kävin minä heittämässä talviturkinkin välimereen.
Subscribe to:
Posts (Atom)