Aamuvirkku

Mä niin iloitsen tästä valon määrästä. Kevät on tullut ihan huomaamatta. Aamulla on jo niin valoisaa. Minä ku oon semmonen aamuvirkku, rakastan nousta ylös mummojen aikaan. Oon opetellut menemään ajoissa nukkumaan, ja kun nukkuu 7,5tunnin yöunet niin sitä herää jo ilman kelloon.

Jaksaa paljon paremmin kun kuuntelee kroppaa, alkaa nukkumaan ku yöunet painaa silmäluomia ja herää itsekseen. 

Banaanilettuja

Banaaniletut
3 banaania
3 kanamunaa

Sekoita pilkotut banaanit ja kanamunat blenderissä tai muulla tehosekoittimella sekaisin.
Sur sur, ja taikina on valmis paistettavaksi. Äkkiseltään kuulostaa imelältä, mutta just sopivasti minun makuun. Varsinkin ku päälle laittaa rahkaa ja marjoja. Erityisesti mustikan kans tykkään!

Tällä ohjeella onnistuu niin letut kuin vohvelitkin. Ja oon kuullu että pienet lapsetkin tykkää. Sopii hyvin maidottomille ja viljattomille.

Sisältää proteiinia ja nopeita hiilihydraatteja.

Päiviä, menneitä ja tulevia

Mun päivät on täyttyny pääosin graduilusta. Oikeesti en uskalla edes laskea kuinka kauan sitä ollaan tehty. Mut sillä ei nyt väliä. Nyt tuntuu et ku on vaa pitänyt ajatukset gradussa, tai ainakin yrittäny pitää niin se etenee. Ja on edennyt enemmän ku koskaan. Alkaa tajuamaan mitä siinä oikein tehhään. Onneks sitä tekee Hannan kanssa yhessä, voi hakata yhessä päätä seinään. Meillä ku ei oo kunnollista ohjausta. Pitää itse kantapään kautta kokeilla ja etsiä parhaat ratkaisut kaikkeen. Mut sitähän se varmaan on, se tutkimuksen tekeminen. Minusta siihen ei oo. Vaikka kyllä nyt ku tietää mitä tekee ja miten tekee niin se on kivaa. Ja ku asettaa sen arjessa yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi niin sille löytyy aikaa ja energiaa. Aika hyvin yks kaveri sanokin, että Liisalla siirtyy työpöytä sitä keskemmäksi huonetta mitä lähempänä valmistuminen on. Toivottavasti se on totta, sillä nyt se on melkeen huoneen keskellä. Paras valaistus on kattolampun alla ja vielä Hannan "perintönä" jalkalamppu. Ja kirjathan on iha levällään pöydällä ja lattialla, miks niitä pinota ku avatuista kirjoista löytää näppärästi tarvittavan kohdan. Näyttäähän se sotkulta, siinä asiassa oon samaa mieltä. Ku välillä pinoaa kirjat nii huomaamatta tulee siistiä.

Pidettiin Helmikuun alussa semmonen graduilu sessio. Hannalla oli töistä vapaata niin tuli käymään Lahdesta täällä Rovaniemellä. Mehän tehhään tätä gradua sillai etänä, nykyaikaa. Skype on aivan mahtava. Kirjotellaan tahoillamme ja sitten aika-ajoin käydään skypessä läpi mitä ollaan saatu tehtyä ja mitä tehhään seuraavaksi. Se on kyllä ollut yllättävän hyvä käytäntö. Joo, niin sillon ku Hanna oli täällä, meillä oli ohjausta graduun mut ei kyllä viisastuttu paljoa. Sen jälkeen oikeestaan ollaa itse tajuttu mitä tehhään. Et oli se sillai hyvä. Ja semmosen pienet rutistukset on kyllä aina vieneet eteenpäin tätä gradua.

Ja sitten tämmönen posepose. Mä kyllä niin tykkään tehä yhessä, varsinkin sillon ku se yhteistyö toimii. Hannan kans se on sitä. Toinen toistaan aina tsempataan. Ja arvostetaan sitä mitä toinen on tehnyt. Sillä on ihan hurjasti merkitystä.

Joskus sitä pitää lomailla, maiseman vaihdos tekee aina hyvää. Kävin kotona pikavisiitillä,hiihtolomalla siis hiihdosta vapaalla ;) ja sain matkaseuraa tulomatkalle. Kullakin omat tehtäväkirjansa. Petrus ja Sara etsi eroavaisuuksia tehtäväkirjasta ja minä pähkäilin sisällönanalyysiä. Mut parasta junamatkassa oli rupattelu, ainakin pientenlomalaisten mielestä. Minusta parasta reissuissa on eväät :P Ei ehditty edes kaikkea syömään ku meni niin nopeesti matka.

Ja jotta vois olla tehokas. Niin oon käyny pesulasta hakemassa virtaa gradun kirjottamiseen. Siellä menee työpäivät niin nollaillessa, tekee niin hyvää vastapainoa. Työ miehen tiellä pitää, siihen sanontaan voin kyllä yhtyä. Ja valkopyykki on mun lemppari. Se tuntuu aina kaikkein puhtaimmalta. Mietin jopa et ois huippu jos itelläkin ois kaikki vuodevaatteet ja pyyhkeet valkosia. Mut kyllä ne värikkäätkin on pirteitä, et en tiiä sitten mitä mieltä ois. Kumpiaki niin hyvä.

 Nii ja ku pitää auki kahta konetta, tehokkuudesta ei tingitä. Toi on oikeesti hyvä. Toisessa voi pitää auki jotain nettilähdettä ja toisella koneella näppärä kirjotella. Vielä ku osais yhdistää noi näytöt niin se vasta ois herkkua.

Jotta säilyis arjessa tasapaino, täytyy muistaa liikkua. Mä oon lainannu paljon semmosta sanontaa "rasita ruumista kun mieli on väsynyt" ja pätee se toisinkin päin. Rasitus tuntuu vielä pitkään liikkumisen jälkeen hyvältä. Ja ku liikkuu nii ajatukset ei ehi mennä solmuun. Ainakin näissä maisemissa, mä vaan fiilistelen tuolla hiihtoladulla. Iha huippu ku pääsee rannasta heti vaaroille vievälle ladulle. Jäällä on vähän kehnot ladut mut toisaalta sit Pöyliövaarassa ja Ounasvaaralla saa lasketella mäkiä iha hurjaa vauhtia. Latu-ura on niinku keväällä, iha jäässä. Mutkissa saa tasapainotella pysyäkseen pystyssä.

Lopuksi sunnuntaihiihdon jälkeinen "hiihtoselfie" tai kaveria lainaten "hiihtomääliö".

Ei arki oo sen hassumpaa, nautitaan joka hetkestä! Ja vielä graduiluun, valmistumiseen tai johonkin muuhun projektiin viitaten "YOU CAN DO IT" ! Sinä pystyt siihen! Peukku!